Merja Virolainen
 

[Mummi, nostit silkkipaperiset kasvosi]

Mummi, nostit silkkipaperiset kasvosi, 

purjehdit terässängystä

kaipauksen omaksi.

Punainen tulva

aivojen tomunharmailla käytävillä,

vallankumous, suurin rakkaus.

Itken sisäänpäin, 

et sinäkään lopulta osannut muuta:

pisarat tippuvat lähteeseen kallion sisällä, 

onkalo imee kuun sisäänsä, 

piirtää täydellisiä ympyröitä.

                                                                                                       

nagyi, felemelted selyempapír arcod

kihajóztál acélágyadból

a sóvárgás sajátja lettél.

Piros árvíz

az agy hamuszürke folyosóin

forradalom, legnagyobb szerelem.

Befelé sírok,

végül te sem tudtál mást:

a cseppek a szikla belsejében forrásba hullanak,

az alagút magába szívja a holdat,

tökéletes köröket rajzol.
					Fotó: Szilágyi Lenke